Asioita joita ikävöin Venäjältä

Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi julkaista viimeisen postauksen tähän blogiin, vaikka Suomessa olenkin jo ollut jonkin aikaa. Asioihin piti vain saada ensin otettua vähän etäisyyttä, ennen kuin sain mitään järkevähköä tekstiä aikaiseksi. Eli tässä vielä listattuna osa asioista, joita eniten ikävöin Venäjältä ja Tveristä.

1.  Ihmiset

Eniten kaipaan Venäjältä kaikkia ihania ihmisiä, joihin olen päässyt tutustumaan. Tutustuin vaihdon aikana paremmin kaikkiin muihin suomalaisiin opiskelijoihin, jotka tunsin jo entuudestaan. Tulee ikävä sitä, että kaikki olivat niin lähellä ja joimme viettää aikaa yhdessä päivittäin tehden kaikkea mahtavaa! Ikävä tulee myös muita vaihtareita, joihin tutustuin paremmin ja joiden seurassa pääsin oppimaan uusista kulttuureista ja harjoittamaan esimerkiksi englannin kielen taitojani. Tulen myös ikävöimään uusia paikallisia ystäviäni, jotka auttoivat minua selviämään ongelmatilanteista ja joiden seurassa opoin tuntemaan venäjän kulttuuria ja Tveriä paremmin. Myös muita ihmisiä tulee ikävä, kuten opettajia ja muita ihmisiä, joihin sain mahdollisuuden tutustua.

2. Tver

Tver on ihana kaupunki, jota olen ikävöinyt jo nyt melko paljon. Tver oli sopivan pieni, että minä viihdyin siellä, mutta tarpeeksi suuri, että siellä kuitenkin oli tekemistä ja nähtävää. Tverissä on myös omalla tavallaan kauniisti ränsistyneitä rakennuksia, jotka ovat minun mielestäni viehättäviä ja huokuvat historiaa.

3. Volga

Erityismaininta menee myös Volgalle, jonka rannalla tuli vietettyä monta hyvää hetkeä. Minä jotenkin rakastuin erityisesti Volgaan, ja aina kun halusin käydä yksin kävelemässä, selvittämässä ajatuksia ja tunteita, suuntasin automaattisesti Volgan rannalle. Voin sanoa, että siellä tuli mietittyä monia asioita ja tajuttua myös itsestäni uusia puolia. Pitää varmaan yrittää löytää Jyväskylästäkin yhtä inspiroiva, kaunis ja tunteita herättävä paikka, jossa voisin käydä purkamassa ajatuksiani!

4. Ruoka

Venäjällä on hyvää ruokaa ja sitä tulee ikävä täällä Suomessa! Myös ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa, kuin Suomessa, jonka ansiosta tuli käytyä melko usein ulkona syömässä ja maistettua uusia makuja!

5. Vaihtarina oleminen

Suosittelen kyllä jokaiselle lämpimästi vahtariksi lähtemistä, jos vain tulee mahdollisuus! On mahtavaa päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin ja kieleen syvällisemmin, tutustumaan uusiin ihmisiin ja nauttimaan uusista kokemuksista! Hauskaa on myös se kun muiden suomalaisten kanssa on oma ”salakieli”, jota käyttää. Ihmiset tulivat myös silloin tällöin kysymään, mistä olemme kotoisin tms. Vaihtarina oleminen on  myös jollain lailla huoletonta aikaa, meillä ainakin kaikki oli niin hyvin järjestetty, ettei itse tarvinnut ihan hirveästi järjestellä asioita ja stressata.

6. Kieli

Vaikka minulla ja venäjän kielellä onkin melkoinen viha-rakkaussuhde, niin pakko myöntää, että tulee ikävä sitä, ettei venäjää enää kuulekaan joka paikassa, eikä pääse itse sitä yhtä paljon käyttämään. Minulla ainakin kasvoi vaihdon yhteydessä halu oppia kieltä todella paljon, ja rakkaus venäjän kieltä kohtaan on taas hieman syvempi.

Jään kaipaamaan myös monia, monia muita asioita Tveristä ja Venäjältä ylipäätään. Kaikkea en tähän kirjoittanut, ja kaikkea ei edes tule tässä mieleen. Välillä vain huomaa ikävöivänsä ihan pieniäkin asioita, mitä tuli nähtyä ja koettua. Tämä oli nyt viimeinen postaus liittyen Tverin vaihtooni, joten haluan kiittää kaikkia, jotka ovat lukeneet kokemuksistani Tverissä, toivottavasti teille on välittynyt edes osa siitä tunteesta, millaiselta vaihto Venäjällä minusta tuntui. 

Viimeiset hetket Tverissä

Ihan ensiksi haluan toivottaa kaikille lukijoille ihanaa ja tapahtumarikasta vuotta 2015! Uuden vuoden aatto meni minun osaltani rauhallisissa merkeissä ja hyvässä seurassa, toivottavasti teilläkin oli yhtä mukavaa!

Vaihto Tverissä on nyt ohi, ja on ollut ihana päästä perheen luokse Suomeen. Tässä on ehtinyt vierähtää niin joulu kuin uusi vuosikin, mutta vielä olisi kerrottavana viimeisien viikkojen tapahtumia Tveristä.  

Kävimme viimeisellä ekskursiolla luostarissa, missä tutustuimme luostarin elämään ja muuhun. Pääsimme myös kiipeämään korkealle kellotorniin katselemaan maisemia. Se oli mielenkiintoinen kokemus, rappuset oli vähän mitä oli ja ne olivat kaiken lisäksi vielä jäiset ja hyvin liukkaat! Hengissä kuitenkin selvisimme niin ylös, kuin alaskin asti. Muutenkin luostarissa vierailu oli mielenkiintoinen, ja opin paljon uutta!

Näköala kellotornista

Ja jokseenkin pelottavat rappuset:D

Juhlimme viimeisellä viikolla myös monet synttäri! Kävimme Emmin kanssa juhlimassa erään venäläisen Sashan synttäreitä kafe softissa, hyvän ruuan ja mielenkiintoisten puheenaiheiden merkeissä (välillä aiheena oli esimerkiksi venäjän politiikka, ja kielenä tietysti venäjä, joten pääsin loistavasti osallistumaan keskusteluun..) Myös rakas Olesyani täytti 21 ja sitäkin pääsimme juhlimaan hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Vielä viimeisellä viikollakin riitti juhlimisen aihetta, kun viimeisten bileiden yhteydessä juhlimme myös etukäteen Emmin syntymäpäiviä.

Ruokakuva kafe softista

Ja kafe softin hirveä joulukuusi!:D

Kuva Olesyan synttäreiltä!

Muuten viimeinen viikko meni tentteihin lukiessa ja joululahjaostoksia tehdessä. Ehdimme kyllä myös käydä katsomassa uusimman Hobitin, tietysti venäjäksi dubattuna! Tenteistä pääsin onneksi kaikista läpi, ja todistuksenkin sain viimeisenä torstaina käteeni. Sen jälkeen aika meni kuin siivillä, kavereita nähden ja ikävä kyllä myös hyvästejä sanoen.

Volgan ranta illalla. Rakastin kävellä tuolla pimeän tultua katselemassa valoja:D

Saimme myös luennoilla tehtäväksi tehdä julisteen tulevien opiskelijoiden iloksi!:)

Ja sain myös todistuksen + suloisen vihon, missä on opettajiemme kuvat!

Lauantaina sitten alkoi matka kohti kotia, ja Juna Tveristä Suomeen lähti klo 01.08 sunnuntaina. Nukkumaan pääsimme joskus kolmen aikoihin, kun olimme saaneet tavarat järjesteltyä jotenkin järkevästi. Nukuttua sain junassa kyllä vain pari tuntia, mutta lopulta pääsimme Suomeen! Alkuun oli kyllä outoa kuulla suomea ja ymmärtää kaiken, mitä esimerkiksi virkailijat junassa sanoivat:D

Lauantaiaamu meni tavaroita pakkaillessa, onneksi kaikki mahtui mukaan!

Viimeisen päivän selfie!

Ehdimme myös käydä viimeisellä kävelyretkellä Volgan rannalla Emmin kanssa, ja ottaa vielä mutuaman valokuvan ihanasta Volgasta. 

Ja illalla sitten alkoikin matka kohti Suomea ja kotia!

Nyt olen jo vähitellen tottunut Suomeen ja Suomessa olemiseen, ja odotan innolla, että pääsen kohta taas takaisin Jyväskylään, ja muuttamaan myös uuteen kämppään! Teidän iloksenne kirjoitan vielä ainakin yhden postauksen tähän blogiin, ja aiheena tulee olemaan asiat, joita olen jäänyt ikävöimään Venäjältä ja Tveristä!

Mitä Venäjä on opettanut minulle?

Muutama päivä sitten rupesin kauppareissulla miettimään (en itsekään tiedä miksi), mitä asioita Venäjä on minulle opettanut. Jo kielen opiskelu opettaa paljon, mutta varsinkin nämä viimeiset kolme ja puoli kuukautta ovat opettaneet minulle paljon, niin minusta itsestäni, kuin elämästä ylipäätään. Tässä siis listattuna ainakin osa asioista, mitä koen oppineeni.

1. Kärsivällisyys. Tämän oppiminen alkaa jo ihan kielenoppimisesta. Jokaisen uuden kielen oppimiseen tarvii rutkasti kärsivällisyyttä, ja venäjän kielen oppiminen on mielestäni osoittautunut välillä vähän turhankin hermojaraastavaksi:D

Täällä Venäjälläkin on tullut välillä koeteltua oman kärsivällisyyden rajoja, kun välillä asioiden hoitaminen tuntuu vievän niin paljon kauemmin ja asiat hoidetaan niin paljon vaikeammin, kuin mihin Suomessa olen tottunut.

2. Perheen ja kodin tärkeys. On ihanaa olla ihan uusissa olosuhteissa ja nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä, mutta on myös ihana tietää, että on aina paikka, mihin palata, ja mihin on aina tervetullut. Varsinkin nyt kun on niin kaukana perheestä, eikä aina pääsekään näkemään ja vaihtamaan kuulumisia, ja vaikkei aina edes ehtisikään jutella, niin silti tietää, että perhe pysyy aina tukena.

3. Kuinka paljon ystävät merkitsee. Täällä on ystävien tuki ollut se kantavin voimavara. Minulla on rakkaita ystäviä Suomessa, joiden takia odotan innolla paluuta Suomeen, ja minulla on rakkaita ystäviä täällä, jotka ovat jakaneet kanssani kaikki ylä- ja alamäet vaihdon aikana. Täällä meistä on tullut niin paljon läheisempiä, ja on ihanaa, kun on vähän niin kuin toinen perhe, joka tukee ja auttaa, suree ja iloitsee kanssasi:) Eli suuri kiitos ihan kaikille ystävilleni!

4. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta yleensä kaikki menee lopulta ihan hyvin. Välillä asiat tuntuu menevän ihan väärille raiteille ja mikään ei onnistu, mutta kannattaa silti muistaa, että kaikki tuppaa yleensä järjestymään. Näin venäläisittäin vielä: всё будет хорошо!

5. Asioita voi helposti vihata ja rakastaa samaan aikaan. Välillä vihaan venäjän kieltä enemmän kuin mitään, mutta samalla rakastan sitä. En voi ymmärtää miten yksi kieli voi aiheuttaa näin suuria ristiriitoja. Mutta toisaalta, Venäjä on maanakin niin täynnä ristiriitoja, että ehkä ristiriitaiset tunteet kuuluvat jo ihan kieleenkin.

Venäjä ja vaihdossa oleminen on opettanut minulle näiden muutamien mainitsemieni asioiden lisäksi toki paljon, paljon muutakin. Mutta tärkein asia kuitenkin on se, että heittää ennakkoluulot pois ja antautuu nauttimaan kaikista pienistä hetkistä, mitä elämä tuo tullessaan. Ilolla muistelen pieniäkin asioita Tveristä. Ei olisi aluksi tullut mielenkään, että tällä hetkellä ne ihanimmat muistot täältä on niitä pieniä, arkipäiväisiä asioita, kuten yksinäiset kävelyt Volgan rannalla seuranaan vain omat ajatukset, ja yölliset keskustelut rakkaan huonekaverini Olesyan kanssa. Unohtamatta sitä riemua, kun tajuaa taas kerran kasvaneensa ihmisenä vähän lisää.

P.S Tänään/huomenna koittaakin jo se hetki, kun pitää astua junaan ja jättää Tver taakse. Vähän on haikea olo, ja surullisin mielin jätän taakseni ihanan kaupungin, ihanan maan, ja mikä tärkeintä, ihanat ja rakkaat ystävät, joita olen täällä Tverissä tavannut. Mutta on myös ihana päästä Suomeen, vaikka nyt vähän itkettääkin.. 

Loppu häämöttää!

Kohta alkaa kieliharjoittelu Tverissä olemaan valmis, enää jäljellä vain kaikki kokeet +10000 muuta asiaa. Joten kiirettä on pitänyt:D Aikaa vievin asia on nyt tässä parin viimeisen viikon aikana ollut referaatti. Meidän siis piti kirjoittaa valinnaisesta (venäjään liittyvästä) aiheesta 5-7 sivua pitkä referaatti.

Aiheekseni päätyi (yllätys, yllätys) vankileirit Venäjällä. (Niille, jotka eivät ole tietoisia asiasta, olen siis tehnyt lukioaikoina kaikki mahdolliset historian tutkielmat eri maiden vankileireistä..) Aiheeni siis oli sentään mielenkiintoinen, mutta minun kielitaidolla viisi sivua venäjäksi aiheesta, jonka sanasto oli minulle suurimmaksi osaksi täysin uutta, oli täyttä tuskaa. Monia unettomia öitä ja epätoivon hetkiä tuli koettua referaatin äärellä, mutta onneksi se on nyt valmis, ja enää täytyy jännittää arvosanaa! (ja sitä että kelpaako referaattini opettajalle, joka on osoittautunut tässä syksyn aikana vähän turhankin tiukaksi..)

Välillä vähän väsytti.. Kiitos Olesyalle salakuvaamisesta..:D

Ja tässä yleisin referaatinkirjoitus + kaiken muun teko - asento, ei ihme, että niskat ollut hieman jumissa..

Ja vihdoin se on valmis! 

Eli tällä hetkellä ajatukset pyörii vahvasti kokeissa ja muissa koulujutuissa, mutta myös siinä faktassa, että lähden jo kohta takaisin Suomeen! Odotan kyllä kotiinpaluuta ja joulua jo innolla, mutta samalla on haikea mieli siitä, että joutuu jättämään Tverin, kaikki täällä tapaamat mahtavat ihmiset ja ihana paikat taakseen. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja on se ihanaa palata takaisin Suomeenkin.

Mutta seuraavaan aiheeseen, eli siihen mitä olen puuhaillut täällä lähiaikoina, opiskelun ja opiskelun lisäksi siis:D

Vierailu Pauligin tehtaalle

Meillä oli opiskeluihin kuuluva ekskursio Pauligin tehtaalle täällä Tverissä, ja pakko sanoa, että se oli todella kiinnostavaa! Minua on aina kiinnostanut erilaisten yritysten toiminta, ja varsinkin ulkomaankauppa, joten minusta oli todella mielenkiintoista saada tietoa Pauligista ja sen liiketoimista Venäjällä. Saimme myös juodaksemme hyvää kahvia ja muutenkin vierailu oli todella onnistunut!

Kansainvälinen ilta

Meillä oli myös yliopiston järjestämä kansainvälinen ilta, joissa vaihto-opiskelijat pääsivät kertomaan omista kulttuureistaan ja maistaan. Meillä oli tietenkin esitelmä Suomesta, ja kerroimme Suomen vuodenajoista ja juhlista, ja miten esimerkiksi erilaisia juhlia vietetään Suomessa. Ilta oli ihan hauska, vaikka en ollut valmistautunut yhtään pitämään puhetta venäjäksi, joten voitte arvata, ettei siitä kovin mahtavaa tullut.. Onneksi muut pelastivat esityksen olemalla parempia!

Esitelmää pitämässä, suloisesti vielä pituusjärjestyksessä! 

Meitä oli myös viihdyttämässä ryhmä, joka soitti perinteisiä venäläisiä soittimia, ja leikitytti meillä perinteisiä venäläisiä leikkejä.  

Vietimme myös itsenäisyyspäivä/pikkujoulujuhlat yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Meillä oli paljon hyvää ruokaa, glögiä ja katsoimme myös linnanjuhlia kaikki yhdessä!Ilta oli oikein onnistunut, ja olen kiitollinen siitä, että meitä on näin mukava porukka täällä Tverissä!

Muuten aika on mennyt viettäen aikaa ihanien ihmisten kanssa, shoppaillen joululahjoja(ja vähän muutakin) ja tehden kaikkea muuta mukavaa:D Mutta koitan nyt vielä saada muutaman postauksen aikaiseksi ennen kuin palaan takaisin Suomeen!

Yliopistorakennuskin on jo jouluisissa tunnelmissa!

Mahtavat shotit!

Talvi saapui Tveriin.

Ja lopuksi vielä mahtava motivaatiokuva, jonka kaverini lähetti minulle, kun valitin, etten jaksa olla luennolla, mutta on pakko! Hienosta kuvasta huolimatta jäin kyllä luennolle..  

Mitä asioita ei tule ikävä?

Vaikka Venäjä onkin ihana maa, ja olen rakastunut moneen asiaan täällä, niin päädyin tekemään sunnuntain ratoksi pienen listan asioita, mitä en luultavasti tule ikävöimään palattuani Suomeen. Asiat eivät ole mitenkään pahemmuusjärjestyksessä, kunhan listasin asioita sitä mukaan, mitä mieleeni sattui tulemaan!

1. Asuntolan petivaatteita!

 Lakanat on aina ihan liian lyhkäisiä ja miksi, oi, miksi venäläiset pussilakanat on niin paljon hankalampia kuin suomalaiset! Riemulla myös muistelen pussilakanaa, joka oli niin vanha ja hauras, että se repeili joka kerta kun liikuin yöllä, toivottavasti babushka ei kovasti pahastunut palauttamastani hieman repaleisesta pussilakanasta.

2. Marshrutkat! 

 Marshrutkat ovat siis reittitakseja, jotka ovat lähes aina tupaten täynnä ihmisiä ja kuskit ovat harvoin olleet mukavuuden perikuvia. Myös melkein joka kerta, kun olemme Olesyan kanssa päätyneet matkustamaan marshrutkalla, olemme päätyneet ihan väärään paikkaan, joko omaa tyhmyyttämme, tai erinäisistä selkkauksista marshrutkakuskin ja poliisin välillä johtuen.. Ylipäätään liikenne ja ihmisten ajotapa on aika ajoin melko pelkoaherättävää.

Pientä tutkiskelua ajonopeudesta.. ja tämä ei ollut vielä edes paha.

3. Äänekkäitä naapureita

 Meidän alakerrasta kantautuu aina, siis ihan aina, musiikkia luultavasti putkistoa tai jotain pitkin. Pieni musiikki ei haittaisi, mutta kun  se on ihan oikeasti niin kovalla, että sen tuntee lattiassa kävellessä tärähtelynä ja jopa sängyssä maatessa sen jumputuksen pystyy tuntemaan. Asiaa ei auta yhtään se, että se saattaa alkaa jo seitsemältä aamulta jatkua koko päivän pitkälle iltaan asti. Välillä on meinannut hermot mennä!

4. Toimiva internet.

 Minulla Venäläisessä liittymässäni rajaton internetin käyttö, mikä osoittautui loistavaksi päätökseksi, koska yliopiston nettiyhteys ei toimi ikinä, ei niin ikinä! Myös puhelimen kautta netin jakaminen ei ihan aina onnistu, ja se on aiheuttanut monta kertaa päänvaivaa ihan jo kotiläksyjenkin teossa. Osaa kyllä arvostaa toimivaa nettiyhteyttä, kun palaa takaisin Suomeen. 

Tämä on tullut tässä kuluneitten kuukausien aikana harvinaisen tutuksi.. 

5. Kylmyys

 Täällä asuntolassa on välillä, varsinkin öisin ihan törkeän kylmä. Mitäs tähän lisättävää, ei kukaan tykkää kylmyydestä! 

6. Raitis ilma. (Tais siis sen puute.) 

 Jotenkin täällä ei tunnut olevan ikinä raitista ja puhtaan tuoksuista ilmaa. Varsinkin, se, että ulkona haisee niin usein savu, on todella ärsyttävää! Sitten kaikki vaatteet haisee savulta ja jos avaa ikkunan tuulettaakseen, niin koko kämppä haisee savulta. En tykkää sitten yhtään. 

7. Kolikot! 

 Pienillä koliloilla ei oikeastaan tee täällä yhtään mitään, ja niitä on kertynyt ihan törkeän paljon. Varsinkin kopeekoilla täällä tekee harvoin yhtään mitään, mutta silti niitä on kertynt ihan liikaa. Ja näistä pienistä kolikoista ei tunnu pääsevän millään eroon, kun missään ei edes suostuta ottamaan niitä vastaan.Ja varsinkin kun on Suomessa tottunut hoitamaan lähes kaikki ostokset kortilla, en ole tottunut tällaiseen määrään kolikoita! Taidan viimeisenä päivänä täällä käydä lahjoittamassa pussillisen jos toisenkin pieniä kolikoita vaikka katusoittajille. (Tämä ei kyllä edes niin kovasti ärsytä, mutta oli pakko keksiä vielä seitsemäs kohta tähän listaan..:D) 

Mitään muuta valitettavaa en nyt tähän hätään keksi, ja myöhemmin lupaan kertoa teille myös niitä ihania asioita, mitä tulee hirveä ikävä, kun palaan takaisin Suomeen. 

Lomaviikko ja MOSKOVA

Hei taas kaikki! Lomaviikko on jo jonkun aikaa ollut ohi, mutta normaaliin arkeen en ole kuitenkaan täysin päässyt vielä kiinni, johtuen jo neljättä päivää jatkuneesta kuumeesta, joka pitää minut vahvasti neljän seinän sisällä. Alkaa pikkuhiljaa jo kyllästyttää tämä sisällä oleminen, haluan jo luennoille ja ulos ja tekemään kaikkea! Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa laannu ja pääsen taas elämään:D

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen, eli lomaviikon kohokohtaan, joka oli matka Moskovaan. Olen pitkittänyt tämän postauksen tekemistä ihan siitä syystä, että en ole yksinkertaisesti jaksanut valita muutamia hyviä ja mielenkiintoisia kuvia meidän kolmen päivän reissulta, koska luonnollisesti minulta ja Olesyalte kertyi kuvia n. 1000, joista onkin sitten kiva valikoida muutama kymmenen parasta, jotka voin julkaista täällä blogissa. Mutta nyt sain sairastamisen ohella ja tylsyyskuoleman partaalla aikaiseksi käydä kaikki kuvat läpi ja alkaa kirjoittaa postausta, koska tiedän, että kaikkia niin suuresti kiinnostaa elämäni täällä..!

Lähdimme siis keskiviikkoaamuna kohti juna-asemaa, josta matkamme jatkuisi Moskovaan. Heti alkuun tuli pieniä ongelmia, koska meidän kolmen hengen matkaseurue kutistui vain minuun ja Olesyaan, koska johanna sai valitettavasti ruokamyrkytyksen edellisenä iltana, eikä päässyt vielä mukaan matkaamme. Sovimme kuitenkin, että hän liittyy seuraamme myöhemmin:)

Junamatka sujui mukavasti kaupustelijoiden ja muusikoiden viihdyttäessä meitä ja pääsimme ilman ongelmia Moskovaan. Saimme ensikosketuksen Moskovan ihanaan metrojärjestelmään, ja löysimme ongelmitta jopa oikean metroaseman, mistä pääsimme kävelemään hotellillemme. Hotellimme oli halvin mahdollinen, mitä löysimme, mutta siitä huolimatta mielestäni aika mukava ja sympaattinen. Hotellilla pidimme Olesyan kanssa pienen evästauon ja sitten lähdimme kiertelemään Moskovaan ja nauttimaan lomasta.

Iloisina matkalla juna-asemalle!

Näytän tässä kuvassa jotenkin kärsivältä, vaikka matka menikin hyvin..!

Keskiviikon aikana emme tehneet niin hirveästi mitään, mutta päädyimme silti näkemään esimerkiksi Park Pobedyn ja monia muita hienoja rakennuksia! Joita minä viestissä kaverilleni kuvailin sanoilla "random buildings..".

Minä ylpeänä siitä, että selvittiin ulos metrosta ja päästiin etsimään hotellia.

Hieno rakennus lähellä hotellia. 

Läheinen puisto ja turistiposeeraus!

Näimme myös paljon kivoja rakennuksia kävellessämme Moskovan kaduilla.

Ja taas minä poseeraamassa erinäisissä paikoissa.. 

Ja sitten muutama kuva iltahämäräisestä Park Pobedysta:

Löysimme Olesyan kanssa uuden kaverin!

Hieno valaistu rakennus hotellin lähestöllä. 

Ja pakollinen ruokakuva kahvilassa, jossa minut heti tunnistettiin turistiksi, vaikka kovasti yritin venäjää puhua:D

Tostai aamuna suuntasimme sitten punaiselle torille, missä tapasimme Paulan, Emmin ja Johannan, joka oli jo toipunut ruokamyrkytyksestä ja päässyt mukaan Moskovaan. Meidän piti käydä katsastamassa Leninin mausoleum, mutta se oli meidän huonoksi onneksemme suljettu. No, päätimme sitten lähteä kävelemään Arbatille, jossa sitten jakauduimme kahteen eri porukkaan, koska osa meistä halusi käydä syömässä. Minä, Olesya ja Johanna jatkoimme matkaamme Arbaatilla, josta löysimme Starbucksin. Pakkohan meidän olis sitten siellä käydä, minunkin, joka en ole koskaan aikaisemmin Starbucksilla käynyt. Pakko myöntää, että en vieläkään ymmärrä sitä Starbucksin hehkutusta, vaikka toki sieltä saikin hyvää ylimakeaa jääkahvia.

Sieltä matkamme jatkui taas Park Pobedylle, koska halusimme koittaa saada parempia kuvia sieltä, koska edellisenä päivänä oli ehtinyt jo tulla pimeää, kun pääsimme sinne. Sieltä sitten lähdimme käymään Bolshoi teatterilla ja Kitai gorodissa.

Kuvia punaisen torin lähistöltä:)

Kuvia Park Pobedylta päivällä:

Ja tässä kuvia erinäisistä paikoista/rakennuksista Moskovassa:

Sitten lähdimme etsimään reittiä varpusvuorelle. Päästyämme sinne, huomasi kyllä heti, että ilma Moskovan keskustassa on jokseenkin saasteista. Oli ihana hengittää raitista ilmaa, mitä varpusvuorella luonnon keskellä oli. Epäonneksemme näköalapaikka oli kuitenkin remontissa, joten päädyimme vain tekemään mukavan kävelylenkin raittiissa ilmassa. Loppuillasta menimme sitten vain hotellille, kävimme syömässä (hyvin epämääräisessä) irlantilaisessa pubissa. (Jossa seinille oli maalattu mafia-aiheisia kuvia ja veriroiskeita..) Mutta ruoka oli kuitenkin hyvää! Sitten menimmekin takaisin hotellille, kävin suihkussa (suihku osoittautui hyvin monimutkaiseksi käyttää ja Olesya vähän ihmetteli kiljumistani, kun sain yhtäkkiä jääkylmää vettä päälleni..) ja menin aikaisin nukkumaan.

Minä olin varma tuon esittävän kahta varpusta, kun kerran Varpusvuorella oltiin, mutta ne olivatkin viikset:/

Välillä vähän lapsettaa...

Perjantaille meillä ei sitten ollut suuria suunnitelmia, ja me päädyimme Johannan kanssa päiväksi shoppailemaan, Olesyan mennessä taidegalleriaan. Iltapäivästä lähdimme sitten juna-asemalle ja lähdimme takaisin kohti Tveriä. Matka oli oikein onnistunut, mutta pakko myöntää, että minusta oli ihana palata myös takaisin Tveriin, oli kuin kotiin olisi tullut:) 

Väsyneenä, mutta tyytyväisenä junassa matkalla Tveriin.