Mitä Venäjä on opettanut minulle?

Muutama päivä sitten rupesin kauppareissulla miettimään (en itsekään tiedä miksi), mitä asioita Venäjä on minulle opettanut. Jo kielen opiskelu opettaa paljon, mutta varsinkin nämä viimeiset kolme ja puoli kuukautta ovat opettaneet minulle paljon, niin minusta itsestäni, kuin elämästä ylipäätään. Tässä siis listattuna ainakin osa asioista, mitä koen oppineeni.

1. Kärsivällisyys. Tämän oppiminen alkaa jo ihan kielenoppimisesta. Jokaisen uuden kielen oppimiseen tarvii rutkasti kärsivällisyyttä, ja venäjän kielen oppiminen on mielestäni osoittautunut välillä vähän turhankin hermojaraastavaksi:D

Täällä Venäjälläkin on tullut välillä koeteltua oman kärsivällisyyden rajoja, kun välillä asioiden hoitaminen tuntuu vievän niin paljon kauemmin ja asiat hoidetaan niin paljon vaikeammin, kuin mihin Suomessa olen tottunut.

2. Perheen ja kodin tärkeys. On ihanaa olla ihan uusissa olosuhteissa ja nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä, mutta on myös ihana tietää, että on aina paikka, mihin palata, ja mihin on aina tervetullut. Varsinkin nyt kun on niin kaukana perheestä, eikä aina pääsekään näkemään ja vaihtamaan kuulumisia, ja vaikkei aina edes ehtisikään jutella, niin silti tietää, että perhe pysyy aina tukena.

3. Kuinka paljon ystävät merkitsee. Täällä on ystävien tuki ollut se kantavin voimavara. Minulla on rakkaita ystäviä Suomessa, joiden takia odotan innolla paluuta Suomeen, ja minulla on rakkaita ystäviä täällä, jotka ovat jakaneet kanssani kaikki ylä- ja alamäet vaihdon aikana. Täällä meistä on tullut niin paljon läheisempiä, ja on ihanaa, kun on vähän niin kuin toinen perhe, joka tukee ja auttaa, suree ja iloitsee kanssasi:) Eli suuri kiitos ihan kaikille ystävilleni!

4. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta yleensä kaikki menee lopulta ihan hyvin. Välillä asiat tuntuu menevän ihan väärille raiteille ja mikään ei onnistu, mutta kannattaa silti muistaa, että kaikki tuppaa yleensä järjestymään. Näin venäläisittäin vielä: всё будет хорошо!

5. Asioita voi helposti vihata ja rakastaa samaan aikaan. Välillä vihaan venäjän kieltä enemmän kuin mitään, mutta samalla rakastan sitä. En voi ymmärtää miten yksi kieli voi aiheuttaa näin suuria ristiriitoja. Mutta toisaalta, Venäjä on maanakin niin täynnä ristiriitoja, että ehkä ristiriitaiset tunteet kuuluvat jo ihan kieleenkin.

Venäjä ja vaihdossa oleminen on opettanut minulle näiden muutamien mainitsemieni asioiden lisäksi toki paljon, paljon muutakin. Mutta tärkein asia kuitenkin on se, että heittää ennakkoluulot pois ja antautuu nauttimaan kaikista pienistä hetkistä, mitä elämä tuo tullessaan. Ilolla muistelen pieniäkin asioita Tveristä. Ei olisi aluksi tullut mielenkään, että tällä hetkellä ne ihanimmat muistot täältä on niitä pieniä, arkipäiväisiä asioita, kuten yksinäiset kävelyt Volgan rannalla seuranaan vain omat ajatukset, ja yölliset keskustelut rakkaan huonekaverini Olesyan kanssa. Unohtamatta sitä riemua, kun tajuaa taas kerran kasvaneensa ihmisenä vähän lisää.

P.S Tänään/huomenna koittaakin jo se hetki, kun pitää astua junaan ja jättää Tver taakse. Vähän on haikea olo, ja surullisin mielin jätän taakseni ihanan kaupungin, ihanan maan, ja mikä tärkeintä, ihanat ja rakkaat ystävät, joita olen täällä Tverissä tavannut. Mutta on myös ihana päästä Suomeen, vaikka nyt vähän itkettääkin..