Muutama päivä sitten rupesin kauppareissulla miettimään (en
itsekään tiedä miksi), mitä asioita Venäjä on minulle opettanut. Jo kielen
opiskelu opettaa paljon, mutta varsinkin nämä viimeiset kolme ja puoli
kuukautta ovat opettaneet minulle paljon, niin minusta itsestäni, kuin elämästä
ylipäätään. Tässä siis listattuna ainakin osa asioista, mitä koen oppineeni.
1. Kärsivällisyys. Tämän oppiminen alkaa jo ihan
kielenoppimisesta. Jokaisen uuden kielen oppimiseen tarvii rutkasti
kärsivällisyyttä, ja venäjän kielen oppiminen on mielestäni osoittautunut
välillä vähän turhankin hermojaraastavaksi:D
Täällä Venäjälläkin on tullut välillä koeteltua oman
kärsivällisyyden rajoja, kun välillä asioiden hoitaminen tuntuu vievän niin
paljon kauemmin ja asiat hoidetaan niin paljon vaikeammin, kuin mihin Suomessa
olen tottunut.
2. Perheen ja kodin tärkeys. On ihanaa olla ihan uusissa
olosuhteissa ja nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä, mutta on myös
ihana tietää, että on aina paikka, mihin palata, ja mihin on aina tervetullut.
Varsinkin nyt kun on niin kaukana perheestä, eikä aina pääsekään näkemään ja
vaihtamaan kuulumisia, ja vaikkei aina edes ehtisikään jutella, niin silti
tietää, että perhe pysyy aina tukena.
3. Kuinka paljon ystävät merkitsee. Täällä on ystävien tuki
ollut se kantavin voimavara. Minulla on rakkaita ystäviä Suomessa, joiden takia
odotan innolla paluuta Suomeen, ja minulla on rakkaita ystäviä täällä, jotka
ovat jakaneet kanssani kaikki ylä- ja alamäet vaihdon aikana. Täällä meistä on
tullut niin paljon läheisempiä, ja on ihanaa, kun on vähän niin kuin toinen
perhe, joka tukee ja auttaa, suree ja iloitsee kanssasi:) Eli suuri kiitos ihan
kaikille ystävilleni!
4. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta yleensä
kaikki menee lopulta ihan hyvin. Välillä asiat tuntuu menevän ihan väärille
raiteille ja mikään ei onnistu, mutta kannattaa silti muistaa, että kaikki
tuppaa yleensä järjestymään. Näin venäläisittäin vielä: всё будет хорошо!
5. Asioita voi helposti vihata ja rakastaa samaan aikaan.
Välillä vihaan venäjän kieltä enemmän kuin mitään, mutta samalla rakastan sitä.
En voi ymmärtää miten yksi kieli voi aiheuttaa näin suuria ristiriitoja. Mutta
toisaalta, Venäjä on maanakin niin täynnä ristiriitoja, että ehkä
ristiriitaiset tunteet kuuluvat jo ihan kieleenkin.
Venäjä ja vaihdossa oleminen on opettanut minulle näiden
muutamien mainitsemieni asioiden lisäksi toki paljon, paljon muutakin. Mutta
tärkein asia kuitenkin on se, että heittää ennakkoluulot pois ja antautuu
nauttimaan kaikista pienistä hetkistä, mitä elämä tuo tullessaan. Ilolla
muistelen pieniäkin asioita Tveristä. Ei olisi aluksi tullut mielenkään, että
tällä hetkellä ne ihanimmat muistot täältä on niitä pieniä, arkipäiväisiä
asioita, kuten yksinäiset kävelyt Volgan rannalla seuranaan vain omat ajatukset,
ja yölliset keskustelut rakkaan huonekaverini Olesyan kanssa. Unohtamatta sitä
riemua, kun tajuaa taas kerran kasvaneensa ihmisenä vähän lisää.
P.S Tänään/huomenna koittaakin jo se hetki, kun pitää astua
junaan ja jättää Tver taakse. Vähän on haikea olo, ja surullisin mielin jätän
taakseni ihanan kaupungin, ihanan maan, ja mikä tärkeintä, ihanat ja rakkaat
ystävät, joita olen täällä Tverissä tavannut. Mutta on myös ihana päästä
Suomeen, vaikka nyt vähän itkettääkin..