Huomenna koittaa päivä, joka on ollut tiedossa jo silloin
kun hain opiskelemaan venäjän kieltä ja kulttuuria Jyväskylän yliopistoon,
mutta joka on alkanut tuntua todelliselta vasta muutama päivä sitten. Hyvin
vähän matkustaneena tuntuu jotenkin epätodelliselta, että seuraavat kolme ja
puoli kuukautta tulen viettämään täysin erilaisessa ympäristössä, mihin olen
tähänastisessa elämässäni tottunut. Tulen kohtamaan uuden kulttuurin, uudet
tavat, uudet ihmiset ja uuden opiskelu- ja asuinympäristön. Tähän väliin olisi
varmaan hyvä selventää, että olen siis lähdössä opintoihini liittyvään kieliharjoitteluun
Venäjälle, Tveriin.
Otsikosta huolimatta lähtö ei ole aina tuntunut vain
uudelta, mielenkiintoiselta seikkailulta. Lähtöön on liittynyt myös paljon
stressiä, pelkoa, epätoivoa ja kyyneleitä. Tänäänkin olen jo pakatessani
tirauttanut muutaman kyyneleen, mutta kaikesta huolimatta odotan myös
mielenkiinnolla tulevaa matkaa. Onneksi meitä lähtee useampi opiskelija samaan
aikaan, samaan kieliharjoitteluun, joten vertaistukea on ollut tarjolla ja uusia
asioita ei joudu kohtaamaan yksin.
Viikonlopulla katsoin poikaystäväni kanssa Hobitti -elokuvaa.
Siitä inspiroituneena sain viimeinkin aloitettua blogin, jonka vaikeimmaksi
osaksi osoittautui nimen keksiminen. Nyt blogi on aloitettu, ja inspiraation
kohteeni Bilbon tavoin olen lähdössä seikkailuun. Ja Bilbosta mallia ottaen
toivon voivani lähteä matkalle rohkeasti, vaikka ajatus uudesta ja
tuntemattomasta pelottaakin. Lähtihän Bilbokin matkalleen rohkeasti, ilman
hattua ja nenäliina, ja minulla sentään on matkalaukullinen tavaraa ja ihania
ystäviä seuranani tällä tulevalla seikkailulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti